Esipuhe

Dissosiaatio käsitteenä tarkoittaa kokonaisuuden osien joutumista erilleen toisistaan. Maailmalla yleisesti käytetyn määritelmän mukaan dissosiaatio on prosessi, jossa normaali tajunnan, muistojen, identiteetin ja havaintojen yhdistyminen on häiriintynyt (DSM-IV-TR). Tämän näkemyksen mukaan dissosiaatiota on normaalia ja patologista.

Tervettä dissosiaatiota ovat tämän määritelmän mukaan esimerkiksi kahden asian yhtäaikainen tekeminen, syvä eläytyminen (esim. roolileikki ja mielikuvitusystävät), asiaan imeytyminen tai tunteiden tietoinen tukahduttaminen vaikeassa tilanteessa.

Patologista dissosiaatiota ovat esimerkiksi itsestä irrallaan olemisen tai unessa elämisen tunne, huomattava elämänkerrallisen muistin heikkous tai identiteetin hämärtyminen tai vaihtuminen. Dissosiaatiohäiriöissä dissosiaation käyttö lisääntyy häiritseviin mittasuhteisiin ja aiheuttaa vaikeuksia potilaan jokapäiväisessä elämässä. Dissosiaatiohäiriön aiheuttaja on trauma, joka on vaikeammissa häiriöissä useimmiten toistuva ja alkanut lapsuudessa.

Varsinaisia dissosiaatio-oireita ovat esimerkiksi takaumat, tunteiden ja kehon turtuneisuus, joka vuorottelee voimakkaiden tunteiden ja aistimusten kanssa, sekä tietyt ruumiilliset oireet, joille ei löydy lääketieteellistä syytä. Tajunnantilan muutoksia ovat esimerkiksi tunne, että on irrallaan itsestään tai elää unessa, ettei maailma ole todellinen, tai ettei oma keho tai sen osa ole todellinen. Rakenteellisen dissosiaatioteorian mukaan dissosiaatio tarkoittaa persoonallisuuden osien joutumista toisistaan erilleen. 

(Lähde: www.traumajadissosiaatio.fi)

Tämän kirjan tarkoitus on valaista kokijan näkökulmasta dissosiaatiota, joka on Suomessakin yleinen ja ajankohtainen ilmiö. Kirjassa maailmansa avaa viisi suomalaista naista, jotka ovat lapsuudessaan joutuneet pitkäaikaisen traumatisaation kohteeksi. He kertovat menneisyydestään ja nykyisyydestään; trauman syistä ja seurauksista. Mitä lapsen mielelle tapahtuu, kun se joutuu kohtaamaan ylivoimaisia asioita? Millaista on aikuisen arki, jos kantaa muistoissaan helvettiä, ja millaisiin haasteisiin voi törmätä apua hakiessaan? Mitä tarkoitetaan persoonan osilla?

Dissosiaatiohäiriö ei ole psykoosisairaus, vaan trauman seuraus. Kaikessa merkillisyydessään se tuo elämään valtavat määrät haasteita, mutta moni kykenee elämään ulkoisesti täysin normaalia elämää. Sisäinen maailma on kuitenkin rikki. Se on rikottu. Samalla siinä on paljon kauneutta ja silmiä avaavaa. Käsityksemme ihmisyydestä ja ihmisen rajoista tai rajattomuudesta ei ole valmis.

Kirja on syntynyt vapaan työryhmän ponnistuksena, ilman apurahoja tai taustaryhmittymiä. Se on tarkoittanut paitsi isoa määrää työtä myös vapautta sidonnaisuuksista. Olemme saaneet puhua vapaasti ja rehellisesti, sillä mikään ulkopuolinen taho ei ole ohjannut sitä, mitä saamme tuntea ja kokea, ja mistä asioista sopii puhua. Kirjoituksemme ovat syntyneet suoraan elämästä, uskosta parempaan ja halusta auttaa.

Kirjoittajat tulevat eri puolelta Suomea ja ovat eri-ikäisiä. Heitä yhdistää trauma ja dissosiaatio. Yhteistä heille on myös halu selviytyä, sisäinen voima ja rohkeus. Osa kirjoittajista esiintyy nimimerkillä.

Johdannon kirjaan on kirjoittanut psykiatrian erikoislääkäri Anssi Leikola. Hän on työskennellyt useita vuosia traumatisoituneiden ihmisten parissa ja traumaterapeuttien kouluttajana, ja myös julkaissut aiheesta kirjan Katkennut totuus vuonna 2014.

Painetun kirjan ohella julkaistaan VOB (videos on book)-digikirjana, joka sisältää tekstien lisäksi dissosiaatiota valaisevia videoita. Kiitämme Seijaa, joka aloitti ja vei loppuun tämän vaativan prosessin, sekä kuvasi ja editoi VOB-digikirjan videot ja taittoi kirjan. Marikalle kiitos diplomatiasta ja matkustelusta, Mirannalle musiikista, Olivialle tanssista ja Irenelle poikkeuksellisesta sitkeydestä. Kaisa Klapuri oikoluki ja kustannustoimitti kirjamme, kiitos siitä. Raili Mykkänen, kiitos haamukirjoittamisesta, avusta markkinoinnissa ja toimittamisessa, ja kaikesta muustakin. Kiitos Jukka Turuselle edistyksellisestä työstä VOB-digikirjan parissa.

Kirjoittajat tahtovat ilmaista syvän kiitollisuutensa Anssille. Kiitos meihin uskomisesta, yhteisestä missiosta, taloudellisesta ja henkisestä tuesta.

Lämpimät kiitokset myös kaikille teille muille, jotka olette prosessiamme epäitsekkäästi tukeneet. Kiitos teille, jotka lähditte mukaan kirjoittamaan, väsyitte matkan varrella, mutta olitte hengessä mukana. Jokaisella kirjoittajalla on taustalla omat tukijoukkonsa; terapeuttinsa ja läheisensä. Suuri kiitos jaksamisesta ja avusta.

Nostamme maljan itsellemme ja kaikille muille selviytyjille. Ennen muuta kiitämme elämää. Sitä ainoaa, jonka saimme. Ei täydellistä, mutta ainutkertaista, ja siksi niin arvokasta.

Marika, Olivia, Miranna, Irene ja Seija